Luojan kiitos* unennäöstä! Viime viikkoina kaikki näkemäni unet ovat tavalla tai toisella muistuttaneet hyvin paljo terapiaa. Mieleni mitä ilmeisimmin käy läpi ongelmakohtia ja tunnelukkoja omin päin ja näyttää olevan vielä harvinaisen hyvä löytämään niihin ratkaisun. En ole koskaan nähnyt mieleni tekevän työtä näin vapautuneesti. Yleensä "merkittävien" unteni merkitykset ovat jääneet tietoiselta minältäni pimentoon.
Jotakin omituista siellä on käynnissä, koska minulla ei ole hajuakaan, milloin uneni ovat viimeksi olleet näin täynnä toivoa. Minulla oli aikoinani lähes vuoden pituinen painajaisten putki ja yleensäkin unistani on paistanut läpi ahdistus. Mieli on kyllä omituinen asia, koska nähdäkseni nyt, kun tietoinen minäni yrittää irroittautua kahleistaan, alitajuntani on vasta päässyt tekemään sitä, mitä sen olisi kuulunut tehdä kaiken aikaa. Sanonta "aika parantaa haavat" on saamassa minulle aivan uuden merkityksen.
Antaa mielen jatkaa työtään. Jään uteliaana seuraamaan, milloin uneni alkavat sekoittumaan hereillä olevaan maailmaan.
* Tai mitä ikinä tästä nyt sitten kiittäisikään.
25. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti