Kuulin viime viikolla veljeni olevan matkalla kahdeksi vuodeksi Espanjaan. Olen tyytyväinen että minulle soitettiin siitä kertoakseen, mutta samalla minua harmittaa ettei asiasta todella puhuta paljoa. Kenties siinä ei kenenkään mielestä ole mitään kovin erikoista puhuttavaa.
Ihme kyllä pelkäämäni myrskyä ei ole vielä syntynyt. Hankaluuksista toiseen paahtanut veljeni aloitti tupakoimisen muutama kuukausi taaksepäin, mikä tietysti harmittaa vanhempiani kovasti, muttei ole vaikuttanut mitenkään heidän suhtautumiseensa minuun. Asiaan vaikuttanee se, että olen aina ollut tupakointia vastaan. Ongelmitta veljeni ei suinkaan ole silti päässyt, sillä vanhempani katkaisivat häneltä rahantulon sen vuoksi. Sen veli tosin ohitti lähinnä olankohautuksella.
Ensi viikolla veljeni täyttää lopultakin kahdeksantoista. Aikaisemmista seikkailuistaan viisastuneena hän nimitti minut omatoimisesti "lapsenvahdikseen" tulevan baari-illan ajaksi, sillä ystävillämme on toisinaan tapana viedä juomien tarjoaminen astetta pitemmälle kuin kohteelle olisi hyväksi. En ole varma tietääkö äiti vielä ollenkaan juhlien olevan tulossa, mutta uskallan toivoa tulevien viikkojen kuluvan ilman suurempaa tragediaa.
8. joulukuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti