Jo blogin hiljaisuudesta voi päätellä, ettei viime kuukausina ole tapahtunut paljoakaan. Olen kiertotietä kuullut toisen veljeni olevan joulukuussa lähdössä maailmalle, mutta vanhempani eivät ole sanoneet minulle siitä sanaakaan. Epäilemättä he eivät halua, että asiasta syntyisi julkista keskustelua, joka saattaisi vaikuttaa veljeni päätökseen. Toisaalla väännetään yhä kättä kahvinjuonnista, mutta vanhempani eivät varsinaisesti kiellä tapaa, vaan eivät yksinkertaisesti hyväksy sitä kotonaan.
Pahoin pelkään, että myrsky on vasta tulossa. Asiaa selviää vuodenvaihteessa, kun veljeni täytyy opetella luovimaan täysi-ikäisyyden vapauden ja vanhempieni paheksunnan välillä.
PS. Suhteeni kumpaankin enooni on parantunut. Eräässä aikaisemmassa viestissä kauhistelin kaukaista suhdettani toiseen heistä, mutta ennen kuin keksin ratkaisun ongelmaani Facebook teki sen puolestani. Sosialisen median kautta olemme saaneet riemastuttavan tilaisuuden olla yhteydessä heihin kumpaankin. Helsinkiin muuttaessa meille kenties tarjoutuu tilaisuus viettää joskus aikaa heidän kanssaan.
11. elokuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti