Edellisen viestin jälkeen tilanne tosiaan on rauhoittunut. Viime aikoina olen kokenut hallitsevani lopultakin itseäni, olevani ajattelultani ja käytökseltäni vapaa menneisyyden vaikutuksista. Koen yhä tiettyä levottomuutta, kenties tuttuuden kaipuun, ollessani tekemisissä uskonnon kanssa, mutta olen myös huomannut pystyväni olemaan täysin luontainen itseni entisten seurakuntalaisteni edessä. Tietäen, kuinka monet vielä vuosien jälkeenkin kokevat ahdistaviksi nämä tilanteet, olen erittäin iloinen kokiessani itse olevani kontrollissa ympäristössä, joka on pohjimmiltaan minulle vihamielinen.
Kuten moni tämän blogin lukija tietää, veljelläni ei mene aivan yhtä hyvin. Hän vääntää yhä kättä vanhempiemme kanssa niinkin yksinkertaisista asioista kuin kahvi. Muutoin perheen sisäinen tilanne on rauhoittunut niin, että varovaisia keskusteluja uskonnostakin on voitu käydä. Nyt moni seuraa uteliaisuudella, tekeekö yhä uskova veli päätöksen mennä lähetystyöhön, vai lähteekö tämä sittenkin opiskelemaan. Minä tietenkin toivon myöhempää.
12. huhtikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti