Moraaliset takaiskut

Joo'o. Jos koskaan erehdyin ajattelemaan, että saisin jonkin moraalisen yliotteen uskovaisista sukulaisistani, niin rakas veljeni meni juuri epäämään sen mahdollisuuden. Julkisessa, tiukasti valvotussa tilaisuudessa humalassa törttöily niin, että joutuu viranomaisten huostaan ei ole aikuista, vastuullista eikä edes coolia. Olen kuullut ihmisten sanovan, että ellei Jumala olisi ystävällisesti ilmoittanut, että tappaminen olisi paha asia, he olisivat varmastikin murhaajia. Pitäisikö nyt lisätä, että ellei Jumala oli ilmoittanut, että alkoholi on pahasta, he olisivat ennen muuta alkoholisteja?

Ateismi aatteena perustuu siihen, että osaat ajatella itse. Et tarvitse ketään holhoamaan sinua ja kertomaan, mikä on sinulle hyväksi ja mikä ei. Saatuani hetkellisesti vanhempani hyväksymään ajatuksen, että kirkosta eroaminen oli minulle se oikea henkilökohtainen päätös, ääni kellossa muuttui hetkessä muotoon "uskonnon ulkopuolella ei ole onnea". Helvetti soikoon, tässä me istumme pelaamassa uskonnon omaan pussiin!

En tiedä mitä ajatella. En voi käsittää, että maailmassa tosiaan on niin typeriä ihmisiä, että rajoja on päästävä rikkomaan vain rajojen itsensä vuoksi. Olen äitini naivien argumenttien edessä sanaton, ja se saa minut häpeämään.

Ei voi olla, että holhoavassa, syyllistävässä, mustavalkoista ajattelua edistävässä yhteisössä on parempi elää nuoruuttaan kuin normaalissa vapaan tahdon maailmassa. Jos tiedät uskonnon olevan valhe ja etteivät sen rangaistukset vaikuta sinuun mitenkään, sinua ei voida enää pistää siihen liekaan. Ja silti, kun minulle väitetään se, minulla ei ole mitään sanottavaa.

Heidän tekojensa hedelmät puhukoon heidän puolestaan. Minä sanoudun tästä hullunmyllystä irti.