Yötä vanhempieni luona

Onpa kummallista. Olemme ensi kertaa "skandaalin" jälkeen yötä vanhempieni luona ja tunnelma on hieman painostava. Kaikki käyttäytyvät aivan normaalisti, mutta perheen rutiinit ovat murtuneet ja sukulaiseni käyttäytyvät oudosti veljiäni kohtaan. Ensinkin ensimmäistä kertaa koskaan vain (agnostikko, onneton) veljeni pyydettiin iltarukoukseen ja meidät jätettiin sohvalle tuijottamaan huvittuneina toisiamme, toiseksi enoni on yhtäkkiä alkanut osoittamaan (minusta luonnotonta) mielenkiintoa veljiini. Nämä on viety nyt kerran elokuviin ja nyt isoäitini toimesta teatteriin. Voisin ajatella sen olevan sattumaa, ellei a) minua tai sisaruksiani ole ikinä viety sukulaisteni toimesta elokuviin*; b) kukaan ei ole aiemmin vienyt vain kahta lapsista johonkin ilman että kolmas saa jotakin; c) ihmisillä ei sattumalta ole aikaisemmin ole ollut varaa kumpaakaan edelliseen; d) enoni ei ole koskaan osoittanut varsinaista mielenkiintoa meitä kohtaan. Toisin sanoen, epäilyttävää.

Tunnen itseni kovin vainoharhaiseksi kun saivartelen näin, mutta toisaalta mitenpä tuon tulkitsisi kuin veljieni kalasteluksi. Asetelma alkaa muistuttaa kylmää sotaa, kun uskonnolliset "liittoutuneet" hierovat sopua veljiini ja paha ateistinen "neuvostoliitto" (= setäni ja muu isäni puoleinen suku) taas lähestyy minua ja miestäni. Kylmän sodan tapaan paljoa ei puhuta, mutta paljon saadaan aikaa - useimmiten kulissien takana.

Ikävöin jo takaisin mieheni sukulaisten mökille tai ylipäänsä sen rennomman sukuhaaran luokse. Kissoja on ihan mukava käydä katsomassa välillä, vaikka tiedänkin että ne viihtyvät mainiosti vanhempieni luona (mikä muuten aina muistuttaa minua yhteishuoltajuudessa olevista lapsista, niin omituinen kuin ajatus onkin), mutta muuten täällä käyminen ei tarjoa muuta kuin vaivalloista vaikenemista** ja satunnaisia kiusallisia tilanteita. Onpahan nyt sitten tämäkin kokeiltu.


* Ellei lasketa kun olin pieni, kun nykyään suvusta varsin vieroutunut enoni vielä vietti aikaa kanssamme.
** Mieheni mainitsi (en muista enää miksi) äkisti ruokapöydässä Wikipediassa surffailuni, kun olin hukkua kymmeniin välilehtiini. Heitto oli muuten viaton, mutta minulla on tunne, että Raamatun historiallisesta totuudellisuudesta, juutalaisuuden synnystä ja arkeologisten todisteitten puutteesta kertovat artikkelit eivät ole sitä, mitä nämä haluavat ruokapöytäkeskusteluunsa.

-----

Lisäys 23:16:
Kuulostelen koko ajan äitini puhetta pitkin taloa, vaikkei ole tarkoitus. Jotenkin olen koko ajan varma kuulevani hänen valittavan jollekin muulle perheenjäsenelle minusta tai miehestäni. Valittamista hänellä varmasti riittäisikin, kun opetamme muun talon pahoille tavoille, mutta... niin. Tosin harrastan samaa melkein missä tahansa olenkaan (olen hyvin paranoidi ihminen nykyään), joten en tiedä eroaako se aivan niin paljon normaalista käytöksestäni kuin se voisi.