Uskon puolesta taisteluun II

Kiusalliset väittelyhetket väistyvät sukulaisten tieltä (kun vain muistaisin ilmoittaa asiasta piispallekin - toisaalta... no, ehkä annan sen ajatusketjun olla). Koska mieheni vanhemmat ovat menossa katsomaan tämän isovanhempia, emmekä ole käyneet siellä pitkään aikaan, se luonnollisestikin meni satunnaisen (kieroutuneen) huvin edelle. Ehkä myöhemmin.

Mitähän muuta tässä olisi kerrottavaa. Eräs seurakuntalainen, jota olemme oppineet arvostamaan, lähetti miehelleni pitkän kirjeen, jossa ilmeisesti yrittää muuttaa mieltämme erosta. Argumentit ovat samoja kuin kaikilla muillakin (emme ole ymmärtäneet kaikkea, valheet vievät harhaan, kirkon vastustajat vääristelevät tietoa ja niin edelleen). En tiedä, onko mieheni vastannnut tälle vielä mitään. Vaikka olenkin eri mieltä siitä, kumpi on väärässä, on tavallaan liikuttava nähdä, kun joku aivan vilpittömästi yrittää auttaa ja uskoo olevansa oikeassa. Osaan arvostaa nähtyä vaivaa.

Siinä kai se. Vietän yhä tuntikaupalla selaillen Wikipediaa. Ah, tiedon ihana hurmos.