Uskon puolesta taisteluun

Jaahas. Seurakunnan piispa pisti äsken tekstiviestiä minulle ja miehelleni. "Hei, minä olen todella kiinnostunut siitä totuudesta jonka olette löytäneet. Voisimmeko tavata ja keskustella?" Ikävä kyllä hän tarjosi tapaamisajaksi ylihuomista, jolloin olemme pääsiäisenvietossa (ikään kuin muutenkaan haluaisin uhrata lomaani uskonnolliseen debattiin) mieheni sukulaisten mökillä.

Kuitenkin, mieheni otti haasteen vastaan innoissaan. "Kyl mä mielelläni haluan taitella peistä piispan kanssa!" hän huudahti nauraen. Setäni on tietenkin sitä mieltä, että debatti kuuluisi käydä sähköpostitse, koska muuten "tyhmempi osapuoli hiiltyy ja hermostuu". Se on toki totta, mutta toisaalta tällaista debattia meillä on tarjolla missä ikinä haluammekaan.

Tavallaan ajatus kuitenkin viehättää. Olemme löytäneet oman tasapainomme ja koska emme pysty emmekä halua lähteä avoimeen yhteenottoon sukulaistemme kanssa, paineiden purkaminen ulkopuoliselle voi tehdä ihan hyvää. Siis totuuksien latominen suoraan päin naamaa ja antaminen itsensä seistä oman uskonsa puolestapuhujana. Mieheni koki pari päivää sitten jonkinlaisen romahduksen, kun ajatteli sitä, kuinka oli hetkellisesti antanut itsensä ja nimensä "totuuden väärälle puolelle". Varmasti keskustelusta tulee pelkkää riitaa, mutta näytämme kummatkin oikeastaan toivottavan sen tervetulleeksi.

---

Sattuma toimii taas. Tuona samana iltana olimme löytäneet Youtuben videoviidakosta kappaleen, josta heti tuli meille kummallekin erittäin rakas. Se kuvaa sitä filosofiaa, jota me haluamme seurata. Mielessäni kävi omituinen ajatus, että uskonto puhtaimmillaan onkin tiede. Tiedemiesten sanat siitä, miten olemme tähtien lapsia, kuinka meidän on löydettävä oma paikkamme kaikkeudessa ja kuinka tuntemattomat galaksit odottavat meitä, on jotakin suurempaa kuin mitä yksikään ihmisen keksimä uskonto on koskaan pystynyt kuvittelemaan.

Sen rinnalla ihmistekoinen usko on niin mitätön, että minua melkein itkettää.

[Carl Sagan]
If you wish to make an apple pie from scratch
You must first invent the universe

Space is filled with a network of wormholes
You might emerge somewhere else in space
Some when-else in time

The sky calls to us
If we do not destroy ourselves
We will one day venture to the stars

A still more glorious dawn awaits
Not a sunrise, but a galaxy rise
A morning filled with 400 billion suns
The rising of the milky way

The Cosmos is full beyond measure of elegant truths
Of exquisite interrelationships
Of the awesome machinery of nature

I believe our future depends powerfully
On how well we understand this cosmos
In which we float like a mote of dust
In the morning sky

But the brain does much more than just recollect
It inter-compares, it synthesizes, it analyzes
it generates abstractions

The simplest thought like the concept of the number one
Has an elaborate logical underpinning
The brain has its own language
For testing the structure and consistency of the world

[Hawking]
For thousands of years
People have wondered about the universe
Did it stretch out forever
Or was there a limit

From the big bang to black holes
From dark matter to a possible big crunch
Our image of the universe today
Is full of strange sounding ideas

[Sagan]
How lucky we are to live in this time
The first moment in human history
When we are in fact visiting other worlds

The surface of the earth is the shore of the cosmic ocean
Recently we've waded a little way out
And the water seems inviting


Joten niin. Jos piispa haluaa kuulla totuuksia, totuuksia hän tulee saamaan. Olen viime viikkoina systemaattisesti murskannut kaikki kristinuskon myytit eikä siihen ole enää paluuta. Tuskin piispan asenne tulee muuttumaan, mutta kuka sitä odottikaan. Me emme ole epätoivoisia, uskossaan häilyviä parkoja, jotka vellovat pahassa olossaan - me olemme löytäneet jotakin suurempaa.

Voitte kenties kuvitella kuinka meitä nauratti, kun taustalla soi tieteen ylistys samalla kun luen tekstiviestiä ääneen. Se, jos mikä, on ironiaa.