Salanimiä ja mustia lampaita

Viime päivinä ei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Setäni, joka jo nuorena erosi kirkosta, vastasi sähköpostiimme, joten yhteys myös minun sukulaisiini on vihdoin luotu. Muutoin elämä on jatkunut jokseenkin normaalina. Puhuin äidin kanssa puhelimessa pari päivää sitten ja vaikka veljeni oli samana päivänä jättänyt menemättä kirkkoon, hän oli rauhallinen ja puhuimme aivan arkisista aiheista. Hän oli huolissaan, mutta asiasta ei syntynyt riitaa.

Riidasta tulee mieleen, että kävin uteliaisuuttani keskustelupalstalla, jossa on oma osio myös meidän [ent] uskonnollemme. Isoisäni on siellä vakiokirjoittaja ja viihdytin itseäni ilmaisemalla mielipiteitäni salanimen takaa. Tavallaan omien mielipiteiden sanominen ilman tutun nimen taakkaa oli vapauttavaa. Sääli vain, että juttuseurani tuntui usein kompastuvan muun muassa kehäpäätelmiin ja virheellisiin argumentteihin, mutta kenties annan sen hänelle anteeksi. Odotan sen sijaan innolla keskustelua setäni kanssa. Hän näyttää olevan älykäs ja hänellä näyttää olevan paljon sellaisiakin ajatuksia, joita ei ole voinut ilmaista pitkään aikaan kenellekään. Kaipa meidän mustien lampaiden on pidettävä yhtä :)