On tapahtunut pienimuotoinen ihme.
Tarkemmin sanottuna veljeni 18-vuotissyntymäpäivä tuli ja meni vailla konfliktin konfliktia. Puhuimme avoimesti vanhempieni kanssa baariin lähdöstä ja äitini osoitti olevansa huolestunut, mutta sanoi veljeni olevan vapaa päättämään itsestään. Lupasin pitää huolta veljestäni, minkä lupauksen pidinkin, ja uskon äidin olleen siitä kiitollinen. Olen iloinen siitä, että perhe on onnistunut säilyttäään keskinäisen luottamuksensa riippumatta siitä, kuinka paljon itse kunkin moraalikäsitykset eroavat toisistaan.
Minut tullaan luultavasti ainakin jollakin tasolla katsomaan vastuulliseksi veljeni kasvatuksesta mitä tulee alkoholiin ja muihin päihteisiin. Onneksi pahin kapinavaihe näyttää laantuneen niin, etten usko suurten konfliktien enää olevan luvassa.
----
Matkani tämän blogin parissa alkaa olla lopullaan ja on aika sanoa hyvästit. Parin vuoden aikana on tapahtunut paljon, ja toivon tulvien ja menneiden lukijoiden löytävän täältä jotakin - kenties oivalluksia, kenties toivoa, kenties vain tyydytystä uteliaisuuteen.
Ja kaikille matkan varrella auttaneille, vilpittömästi kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti